Levyhyllyratsia

Hey, as i mentioned before i was in the newspaper and being interviewed for my music habits, here’s the article in finnish, i will translate it soon to english too.

Levyhyllyratsia: Huttu Ei Huvita

- Mitään peruspoprockia ei tule hirveästi kuunneltua. Tool- yhtyeen paitaan sonnustautunut Joachim Kiviniemi, 26, toteaa. Rumpuja metallista harcorea paahtavassa Endrivessa takova mies sai todistaa Toolin livekunnon kolme vuotta sitten Ruisrockissa.

- Jokaisen kappaleen joka ikinen sana tuli vedettyä biisien mukana ulkoa, Kiviniemi muistelee kokemusta, jota hän vertaa humoristisesti transsitilaan

Noin 300 levyn kokoelmaansa Kiviniemi ei kartuta turhanpäiväisellä hutulla, vaan tarkkaan harkituilla ostoksilla. Tuttavien bändejä hän pyrkii myös tukemaan hankkimalla näiden levyjä. Parhaat bändit tulevat rumpalin mukaan joko Ruotsista tai Pohjois-Amerikasta. Teknisestä ja progressiivisesta rockmusiikista pitävä mies ei myöskään karta suomalaista musiikkia, tietyin poikkeuksin.

- Uudemmasta suomalaisesta iskelmämusiikista en pidä ollenkaan. Esimerkiksi Matin ja Tepon musiikkia en voi sietää, vaikka soitankin itse yhdessä hääbändissä

Vikkeläkätisenä ja -kintuisena kannujen kolistelijana Kiviniemi kertoo kuuntelevansa erittäin tarkasti rumpalien työskentelyä. Huonojen rumpusoundien siivittämän levyn kuuntelu saattaa jäädä häneltä pahasti kesken.

Noloa, mutta nostalgista: Céline Dionin levyt
Ensimmäinen hankinta: Bon Jovi – Keep The Faith (1992)
Avasi oven huutolaululle: P.O.D. – The Fundamental Elements of Southtown (1999)
Tällä hetkellä soittimessa: Underoath – Lost in the Sound of Separation (2008)
Kokoelman outolintu: JAW – No Blue Peril (2000)

BY: MARKUS MAJABACKA

published in Turun Sanomat / Treffi Liite 08.04.2009